Hevosen karva ja karvanvaihto

Hevosen karva (karvapeite) ja karvanvaihto vaihtelevat rodun, yksilön, vuodenajan ja yleisen terveydentilan mukaan. Hevonen yleisesti vaihtaa karvaa kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä.
Hevosen karvaa voidaan osittain pitää hevosen terveydentilan mittarina. Kiiltävä, pehmeä karvapeite, hyvinvoiva ja hyvin ruokittu hevonen kulkevat käsikädessä. Hevosen ihon ja karvan hyvinvointi heijastuu sisältäpäin.
Kiilloton ja eloton karva on usein merkki hevosen heikentyneestä terveydentilasta. Siihen voi olla monia syitä kuten madot, sairaus, huonolaatuinen tai riittämätön ravinto, aineenvaihduntaongelma, ruuansulatuksen häiriö tai kova stressi.

Hevosen karva koostuu pääasiassa pitkistä paksuista karvoista, joita kutsutaan pohjakarvoiksi, sekä lyhyemmistä ja hienommista päällyskarvoista. Pohjakarvat suojaavat ihoa ja pitävät hevosen lämpimänä, kun taas päällyskarvat voivat vaihdella ulkonäöltään ja väreiltään hevosen rodun mukaan.
Hevosen karva on 90% proteiinia. Tarkemmin keratiini-proteiinia.

Vuodenaikojen vaikutus karvanvaihtoon

Hevoset sopeutuvat vuodenaikojen vaihteluihin vaihtamalla karvansa rakennetta. Karvanvaihto on erityisen näkyvää keväällä ja syksyllä. Talveksi hevoset kasvattavat pidempää ja tiheämpää karvaa suojaamaan kylmältä, kun taas kesäksi ne voivat karistaa ylimääräisen karvan ja kasvattaa uutta lyhyempää, kevyempää karvaa.

Keväällä karvanlähtö voi alkaa jo aikaisin. Usein karvanlähtö alkaa helmi-maaliskuussa, jolloin auringonvalo lisääntyy ja lämpötilat lauhtuvat. Syksyllä karvan vaihtokausi ajoittuu usein elokuusta marraskuuhun, jolloin puolestaan valo vähenee ja lämpötilat viilenevät.

Valon ja lämpötilan vaikutus karvanvaihtoon

Monesti ajatellaan karvanvaihdon perustuvan vain lämpötiloihin, mutta lämpötilojakin tärkeämpänä on valon määrä. Päivien pituus vaikuttaa valon määrään, joka puolestaan vaikuttaa hevosen hormonitoimintaan.

Kaksi valosta riippuvaa hormonia, käpylisäkkeen melatoniini ja aivolisäkkeen prolaktiini osallistuvat karvanvaihdon säätelyyn. Melatoniini on niin kutsuttu pimeyshormoni, jota erittyy runsaasti pimeän aikana. Kun päivät ovat lyhyempiä ja lämpötilat viilenevät, melatoniinia erittyy eniten, jolloin karvankasvu on aktiivisimmillaan.
Keväällä valoisuuden lisääntyessä melatoniinia erittyy vähemmän ja prolaktiini lisääntyy, joka saa aikaan karvalähtöä.

Karvanvaihto

Hevosen karvanvaihto vaihtelee yksilöittäin. Siihen vaikuttaa hevosen rotu, ikä, ruokinta, hormonaalinen toiminta ja yleinen terveydentila.
Tietyt rodut kasvattavat usein paksumman talvikarvan kuin toiset. Esimerkkinä suomenhevosille ja shetlanninponeille on normaalia kasvattaa melko paksu ja tuuhea talvikarva.

Hevosen ikä, hormonaalinen toiminta, aineenvaihdunta ja yleinen terveydentila linkittyvät toisiinsa. Kun hevonen ikääntyy sen hormonaalinen toiminta ja aineenvaihdunta hidastuu hieman, joka saattaa hidastaa ja vähentää karvanvaihtoa. Erilaiset ikääntymiseen liittyvät terveydentilan muutokset ovat yleisiä, jotka osaltaan vaikuttavat karvan laatuun ja karvavaihtoon. Yleisemmin ikääntyvillä hevosilla voidaan todeta myös cushingin tauti, joka hidastaa karvan vaihtumista keväällä ja nopeuttaa talvikarvan kasvua syksyllä.

Hevosen karvapeite ja ruokinta

Ruokinnalla on iso osuus karvan laatuun ja karvan vaihtumiseen. Hevonen tarvitsee paljon resursseja ja energiaa karvan vaihtoaikana. Hevosen saaman ravinnon laatu ja määrä heijastuu karvan laatuun. Jos hevonen ei saa riittävästi ravintoaineita, kuten proteiinia karvan vaihtoaikana, se voi pudottaa hieman massaa ja hidastaa karvanvaihtoa.

Joistain hevosista ei välttämättä edes huomaa karvanvaihtoa ja se ei tuota mitään ongelmia, mutta jotkin hevoset voivat olla herkempiä reagoimaan siihen. Herkempi hevonen voi reagoida iholla, olla hieman väsyneempi ja pudottaa lihasmassaa herkemmin. Jos omasta hevosesta huomaa sen olevan herkkä karvan vaihtoaikaan kannattaa suunnitella niihin aikoihin hieman kevyempi treenijakso ja tukea ruokinalla hevosen jaksamista ja hyvinvointia.

Karvan kasvu

Hevosen karvan vaihto ja kasvu voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen.

1. Aktiivinen karvan kasvu
   Ensimmäisessä vaiheessa itse karva muodostuu. Se alkaa kasvamaan pienestä karvan alusta, joka on muodostunut karvan juureen.
2. Karvan viimeistely
   Kun karva on kasvanut pituutta, sen kasvu hidastuu. Karva viimeistelee itseään.
3. Valmis karva
   Karva lopettaa kasvamisen ja verenkierto karvaan loppuu. Karvat pysyvät kiinni ihossa niin kauan kunnes uudet karvat työntävät ne pois altaan seuraavan karvanvaihdon aikaan.

Harjaus

Säännöllinen harjaus on tärkeää hevosen hyvinvoinnille. Harjaamalla poistetaan irtonainen karva ja lika, ihoa stimuloidaan ja verenkierto paranee. Karvanvaihtoa voidaan auttaa hyvällä harjauksella ja esim. kumisualla pyörittämällä. Hyvä harjaus lisää verenkiertoa ihossa ja karvoissa sekä auttaa karvojen ravintoaineiden saantia.

Hevosen karvaa ja ihoa tukevia ravinteita

Hevosen karvan kasvuun ja laatuun vaikuttavat merkittävästi kivennäisaineet, vitamiinit ja rasvahapot. Myös öljyn lisääminen ruokintaan erityisesti karvanvaihdon aikaan on tehokas tapa saada kiiltoa karvaan ja lisätä ihon hyvinvointia.

Hevosen elimistö osaa varastoida jonkin verran kivennäisaineita, joita hevonen voi hyödyntää karvanvaihdon aikaan kivennäisaineiden tarpeen ollessa normaalia suurempi. Kun kivennäisaineiden tarve lisääntyy, ruokintaan on hyvä lisätä myös hivenaineita. Hyviä hivenaineita karvanvaihdon aikaan ovat sinkki, kupari, seleeni, B-vitamiini ja omega-3-rasvahapot.
Sinkki ja kupari vaikuttavat karvan väriin ja rakenteeseen. Karvojen ja jouhien värien haalistuminen ja huonolta näyttävä karvapeite voi kertoa näiden hivenaineiden puutoksesta.
B-vitamiinia tarvitaan ihosoluille, joista karva kasvaa. Vaikka hevonen tuottaa itse B-vitamiinia, sen valmistusteho ei välttämättä riitä karvan vaihtoaikana. Hevonen tarvitsee B-vitamiinia myös ravinteiden kuljettamiseen karvoille.
Joillakin hevosilla karvan vaihtoaikana voi esiintyä väsymystä ravintoaineiden ja energian lisääntyneen tarpeen vuoksi, johon omega-3-hapot ovat hyvä apu.