Hevosen laiduntaminen ja laidunalue

Laiduntaminen on hevoselle yksi luonnollisimmista elinympäristöistä, jossa se pääsee vapaasti liikkumaan ja etsimään ravintoa. Laiduntaminen tekee hyvää niin hevosen psyykkiselle kuin fyysisellekin terveydelle. Hevonen pääsee laitumella lajityypillisesti liikkumaan ja syömään vapaasti, sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden hevosten kanssa.

Hevoset täytyy joka päivä tarkistaa laitumella ollessaan

Tarkastus pitää tehdä vähintään kerran päivässä. Tarkastuskäynnillä hevonen pitää katsoa läpi, ettei näy haavoja, turvotuksia tai muuta epätavallista, kuten vuotavat silmät tai sieraimet. Samalla tarkastuskäynnillä on hyvä katsoa laitumen yleinen kunto, laitumen aidat ovat ehjät ja ettei laitumella ole mitään sinne kuulumatonta. Myös hevosten vesiastia on syytä tarkastaa sekä suorittaa juomaveden vaihto.

Suojaa hevonen tarvittaessa itikoita, polttoaisia, paarmoja sekä hyttysiä vastaan. Erilaiset hyönteisloimet, hyönteismaskit sekä hyönteiskarkotteet auttavat hevosta pahimpia itikka-aikoina. Tarkasta myös suojavarusteet päivittäin!

Hevosen laiduntamisen hyötyjä

Hevonen liikkuu paljon laitumella. Hevonen voi liikkua laiduntaessa ja ravintoa etsiessä useita kilometrejä päivän aikana. Liikunta kehittää hevosen luustoa ja lihaksia. Samalla liike ylläpitää nivelten terveyttä ja lisää aineenvaihduntaa. Laiduntaessa ulkona hevosen hengitystieoireet ja –ongelmat vähenevät, sillä hevonen pitää laiduntaessa päätään enemmän alhaalla, jolloin hengitysteihin kertyvät eritteet poistuvat helpommin. Pää alhaalla syöminen on hevosen luonnollinen syömäasento. Laidunruoho ei myöskään sisällä pölyjä.

Laidunruoho

Yksinkertaisuudessaan laidunruoho on hevosen luonnollisin ravinnonlähde ja hyväksi hevosen terveydelle. Laidunruohosta hevonen saa luonnollisia ravintoaineita. Kun hevonen syö päivän mittaa omaan tahtiinsa, myös suolisto voi hyvin. Hevosen suolisto pilkkoo tehokkaasti laidunruohoa ja pitää samalla aineenvaihdunnan toiminassa. Hevonen syö laiduntaessaan n. 1,5-3% omasta elinpainostaan päivän aikana. Tammoille ja varsoille laidun on erityisen hyvä. Laitumella olo ja laidunruohon vitamiini- ja valkuaispitoisuus ovat hyväksi tammojen lisääntymistoiminnoille. Tamma saa tarvitsemiaan ravintoaineita laidunruohosta sekä saa liikkua ja syödä oman mielen mukaan. Varsat ja nuoret hevoset oppivat laitumella lajityypillisiä tapoja, kuten ruoan etsintää ja sosialisoitumista muiden hevosten kanssa.

Laidunalue

Hevosen turvalliseen laiduntamiseen liittyy muutamia asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, jotta hevosen voi päästää turvallisin mielenen laitumelle. Laidunaluetta suunniteltaessa, täytyy huomioida sen turvallisuus, laidunalueen koko, syötävä ravinto, Ravinnon määrä, sijainti sekä laitumen kunto.

Laidunalueen täytyy olla turvallinen hevoselle, jotta voidaan välttyä turhilta riskeiltä. Mahdollinen kivikkoalue kannattaa rajata pois, jottei hevonen vahingossa mene sinne ja satuta itseään. Myös puusto kannattaa tarkastaa, jotta hevonen ei pysty juoksemaan terävään oksaan. Laidunalueen koon määrittämiseen vaikuttaa laidunalueen ravintopitoisuus, laidunaika sekä hevosen koko ja kunto. Hevonen liikkuu ja syö paljon laiduntaessa, joten laidunaluetta pitää varata tarpeeksi. Yhdellä hevosella laidunalue tulisi olla 0,25–0,5 hehtaaria.

Mikäli hevonen laiduntaa koko kesän, laidunalueen tarve kasvaa aina loppukesää kohti mentäessä, koska nurmen ravintopitoisuus vähenee. Jos hevonen ei laidunna ympärivuorokautisesti, pienempikin alue riittää, mikäli laitumella on tarpeeksi ravintoa. Laidunalueen kokoa voidaan suhteuttaa hevosen koon mukaan. Mikäli hevonen on pieni, esimerkiksi poni, se pärjää hieman pienemällä alueella, jos siinä riittää tarpeeksi ravintoa. Jos hevoset laiduntavat laumassa, tällöin alueen tarvitsee olla aina isompi, koska se ravinto kuluu nopeammin.

Laidunalueen täytyy sisältää jokinlaisen suojan, jonne hevonen pääsee kovimmilla helteillä ja rankkasateilla. Esimerkiksi puut suojaavat melko hyvin. Mikäli laidunalueella ei ole puita tai muuta suojaa, täytyy sinne rakentaa jokin katos. Laidunalueen tulisi sijaita, niin että sinne pääsee kulkemaan helposti ja turvallisesti. Vaikka laidun sijaitsee kauempana tallista, päivittäinen tarkastuskäynti olisi näin helppo suorittaa. Ja myös erilaisten hätätilanteiden sattuessa laitumen saavutettavuus on tärkeä asia.

Muista! Laidunalue täytyy tarkistaa huolellisesti läpi, ennen hevosen viemistä sinne, jotta se on varmasti turvallinen hevoselle. Alue täytyy kiertää kokonaisuudessaan ja tarkistaa, että kaikki aidat ovat ehjät, alueella ei ole mitään sinne kuulumatonta, alueelle ei ole tullut suuria kuoppia, upottavaa hiekkaa tai soita sekä laitumen nurmen kunto on hyvä.

Laiduntyypit

Hevoset voivat laiduntaa erilaisilla laitumilla. Yleisimpänä hevoset laiduntavat viljeltyjä laitumia ja luonnonlaitumia. Muita laiduntyyppejä ovat esim. luonnonhoitopellot, reunavyöhykkeet, joutomaat ja suojavyöhykkeet.

Laiduntyypit poikkeavat hieman toisistaan. Viljelty laidun on hyväkuntoista nurmipeltoa, jota hoidetaan koneilla. Peltolaitumet ovat yleisiä, sillä niitä on yleensä tallin lähellä, ja ne tuottavat hyvin rehua sekä ovat melko helppohoitoisia.  Luonnonlaitumet ovat usein monimuotoisempia kuin peltolaitumet. Luonnonlaitumilla rehuarvot vaihtelevat paljon sääolosuhteiden ja kasvien kehitysvaiheen mukaan. Luonnonlaitumilla esiintyy kymmeniä eri kasvilajeja, kun taas esimerkiksi peltolaitumia hallitsee vain muutama kasvilaji. Luonnonlaitumille ei välttämättä tarvitse viedä muuta lisärehua kuin kivennäisaineita. Moni niittykasvi on sopeutunut elämään vähäravinteisessa maastossa ja lisäravinteiden saanti voi olla pahasta. Maaperällä on suuri vaikutus laidunruohon laatuun. Maaperä erityisesti vaikuttaa ruohon kivennäis- ja hivenainesisältöön.

Suomessa yleensäkin maaperässä on melko vähän kivennäis- ja hivenaineita, mutta laidunruohon tilannetta voidaan auttaa maanäytteisiin perustuvan sopivan hoidon ja lannoituksen avulla. Myös ihan vain maaperä, sen kosteus ja ravinteikkuus heijastuvat laidunruohoon ja sen laatuun.

Myrkylliset kasvit laitumilla

Laidun on syytä tarkistaa myrkyllisten kasvien osalta ennen hevosen vapaaksi päästämistä. Suomessa yleisiä myrkyllisiä laidunkasveja ovat suokorte, lupiinit, sananjalka, niittyleinikki, villakko ja koisokasvit. Yleensä hevoset osaavat välttää niille myrkyllisiä kasveja, mutta jotkut saattavat vahingossa popsia niitäkin. Sen takia on hyvä tunnistaa ainakin yleisimmät myrkylliset kasvit, jotta ne saadaan laitumelta pois. Jos laitumella kasvaa paljon hevosille myrkyllisiä kasveja, laidun kannattaa niittää, kyntää tai rajata uudelleen.

Luonnonlaitumilla saattaa esiintyä paljonkin myrkyllisiä kasveja, jotka voivat aiheuttaa allergiaoireita tai jopa myrkytyksen. Akuutti myrkytys voi aiheuttaa hermostossa, hengityksessä ja sydämessä ongelmia tai johtaa jopa kuolemaan. Pitkäaikainen altistus voi vaikuttaa maksaan, kantavan tamman sikiöön ja nuoren hevosen kasvuun. Suomessa myrkyllisten kasvien vaikutukset ovat kuitenkin melko vähäisiä.

Laidunruoho ja laiduntavan hevosen ruokinta

Laidunruohon ravinteikkuus ja kasvu vaihtelee eri alueilla. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. sääolosuhteet, maaperä ja ajankohta.  
Laidunruoho on hevoselle hyväksi, se sisältää tärkeitä ravintoaineita ja on 80 % vettä. Laidunruoho ei yksinään riitä hevosen ravinnoksi, vaan hevosella täytyy aina olla saatavilla vettä ja suolakivi.

Laidunruohon mukana hevonen saa paljon nestettä, se ei yksin riitä. Hevonen voi menettää paljon nestettä hikoillessaan ja liikkuessaan laitumella, joten sen täytyy juoda paljon. Hikoilun yhteydessä hevonen menettää myös suoloja. Tämän takia suolan saanti pitää varmistaa. Hevosen ruokiin on hyvä lisätä suoloja ja elektrolyyttejä laiduntamisen aikana. Kovassa treenissä tai muuten paljon kuluttava hevonen tarvitsee laidunruohon lisäksi myös rehuja. Koska laidunruohon laatu vaihtelee paikoittain, on hyvä seurata hevosen kuntoa ja ulkonäköä. Hevonen ei saisi lihoa liikaa tai laihtua. Varmista, että hevonen saa riittävästi B-vitamiinia, natriumia ja muita kivennäisaineita.

Ruoho kasvaa eniten keväällä ja alkukesällä, jolloin se on maittavimmillaan. Loppukesästä ruoho kasvaa hitaammin ja on selvästi kuivempaa. ja näin se ei välttämättä ole niin enää maistuvaa. Koska laidunruoho kasvaa keväällä ja alkukesästä eniten, se sisältää enemmän sokeria ja muita ravintoaineita. Keväällä ja alkukesästä jolloin päivät ovat lämpimiä ja yöt viileämpiä, ruoho ei kasva lainkaan yöllä. Vaan ruohon kasvuun tarvittava sokeri varastoituu, joten aamulla ruoho voi olla todella sokeripitoista. Tämä voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi kaviokuumeesta kärsiville hevosille.

Laidunkauden alussa rehujen syöttäminen laiduntavalle hevoselle vähentää hieman ruohon syömistä. Varsinkin kilpailevalla tai kovaa treenaavalla hevosella kannattaakin syöttää rehuja normaalisti ja vähentää karkearehun (heinän) syöttämistä. Kun laidunruohon kasvusto vanhenee se alkaa kasvaa kortta ja lehtinen osuus vähenee. Tällöin laidunruohon maittavuus vähenee. Kasvukauden kuluessa laidunruohon valkuais- ja vitamiinipitoisuus voivat pudota puolella ja A-vitamiini jopa neljäsosan alkukesän pitoisuudesta. Tällöin myös ruohon energiapitoisuus vähenee. Loppukesästä hevonen voi siis tarvita enemmän rehuja laidunruohon lisäksi.

Laidunruohon otollinen korkeus on 10–20 cm. Jos laidunruoho pääsee liian lyhyeksi (5–6 cm), täytyisi sen antaa kasvaa rauhassa. Hevoset voi päästää takaisin laitumeen, vasta kun ruoho on taas kasvanut vähintään 10 cm korkuiseksi.

Toisaalta jos laidunruoho kasvaa yli 20 cm korkeaksi, se tulisi niittää lyhyemmäksi. Jos laidunruoho pääsee kasvamaan liian korkeaksi, sitä menee hukkaan. Hevonen ei syö ylikasvanutta ruohoa ja se tallaantuu laitumella. Laidunruohon kasvua ja sen ylläpitämistä voidaan hallita lohkomalla laitumia. Kun yksi lohko on syöty melko lyhyeksi, hevonen voidaan vaihtaa toiseen, jolloin laitumet kuluvat ja kasvavat tasaisesti. Laidunruohon valkuais- ja energiapitoisuus on melko korkea koko kasvukauden ajan. Hevosen pystyvät pilkkomaan sokereita helposti ohutsuolessa, joka antaa hevoselle nopeasti energiaa.

Sokereita voi kuitenkin olla liikaa joillekin hevosille. Esim. kaviokuumeherkälle, ähkyalttiille tai lihastoiminnanhäiriöstä kärsivälle hevoselle. Laidunruohon kasvukauden päätyttyä, hevoset kannattaa ottaa pois laitumelta. Tällöin lämpötila on usein alimmillaan +5 astetta. Kasvukauden päättymisen näkee siitä, että laidunruoho ei enää kasva. Viimeistään hevoset pitäisi ottaa pois laitumelta, kun ruoho on 5–6 cm korkeaa. Kun hevoset ottaa oikeaan aikaan pois laitumelta, sen talvehtiminen ei häiriinny.

Laiduntamisen aloittaminen

On äärimmäisen tärkeää totuttaa hevonen laidunruohoon. Ensimmäisenä päivänä hevosen tulisi olla laitumella vain 10-15min, jonka jälkeen voit lisätä totutteluaikaa aina 15min päivässä, kunnes aika on 4–5 tuntia. Totuttelemalla hevonen laidunruohoon pikkuhiljaa, ehkäiset mahdollisia ruoansulatushäiriöitä. Laitumelle siirtyminen on iso muutos hevosen ruokintaan!

Hevosen voi päästää laitumelle, kun laidun on noin 10 cm korkuista ja yölämpötila pysyy plussan yläpuolella (+4-5 asteessa). Laidun on näin varmasti elpynyt talvesta ja ruoho kasvaa takaisin riittävän nopeasti. Yölämpötilojen täytyy pysyä plussan puolella, sillä ruoho ei kasva lainkaan kylminä öinä. Kun hevonen on pienissä määrin ensin totuteltu laidunruohoon, alkukesän korkeat sokeri- ja valkuaisarvojen vaikutus jää pieneksi.

Liian aikainen laiduntaminen tekee huonoa niin laitumelle kuin hevosellekin. Jos laidun ei ole vähintään 10 cm korkea, kun hevonen menee laitumelle, laidun kärsii siitä. Kun laidun ei ole kerennyt vielä palautua talvesta ja kasvaa sopivaan mittaan. Jos hevonen pääsee syömään vajaamittaista ruohoa, se ei kasva samalla voimalla takaisin ja laidun jää kitukasvuiseksi.

Laidunruuhon sokeripitoisuuden vaihtelu

Laitumen sokeripitoisuus voi vaihdella paljonkin eri aikoina. Alhaisimmillaan sokeripitoisuus on tasaisina lämpiminä jaksoina. Tällöin ruohon kasvu kiihtyy ja sokereita ei keräänny kasviin epätasaisesti. Sokeripitoisuus vaihtelee usein myös päivän aikana. Aamuisin lämpimän yön jälkeen sokeripitoisuus on melko matala ja iltapäivään mennessä yhteyttämisen ansiosta korkeampi. Jos hevonen on herkkä sokerille (kaviokuumeherkkä, ähkyherkkä tai lihastoiminnan häiriöstä kärsivä) se kannattaa viedä aamusta laitumelle ja ottaa pois jo puolen päivän aikaan.

Ihan alkukesästä ja loppukesää kohti mentäessä tilanne voi olla täysin toinen. Aamuisin ruoho sisältää huomattavasti enemmän sokeria, kun iltapäivällä. Kylmien öiden takia sokeri kerääntyy kasviin ja vasta päivän aikana sokeri pääsee kasvin varren ja juurien käyttöön. Näin iltapäivällä ruohon lehdet, joita hevonen syö, sisältävät vähemmän sokeria.

Hevonen sulattaa melko tehokkaasti sokeria, mutta laidunruohossa voi olla fruktaania, joka ei pilkkoudu yhtä hyvin. Fruktaani lisääntyy laidunruohossa, jos ruoholla on stressitila päällä esim. Kovien sateiden, kuivuuden tai ravinnonpuutteen vuoksi. Fruktaani fermentoituu paksusuolessa ja aiheuttaa hevosen paksusuolen happamoitumisen, eli Ph-arvon laskun.